Nyt ajattelin monien matka postausten jälkeen kerrankin kirjoittaa jostain ihan asiasta. Olen tässä vuoden aikana kirjoitellut ylös juttuja joista multa on kyselty ja mistä olisi kiva kirjoittaa jotakin. Ensimmäisenä mun listalta löytyi tämä, mistä aion tänään kirjoittaa. Eli mitä mä olen täällä saavuttanut/oppinut ja kannattiko lykätä lukiota vuodella ja lähteä vaihtoon. Näin seitsemän kuukauden jälkeen ajattelin, että on varmaankin jo tarpeeksi päiviä ja kokemusta takana että voin tämän kirjoittaa.
Tähän alkuun kerron vielä nopeasti kuulumiset ennen kuin varsinaisen tekstin aloitan. Juuri tällä hetkellä mulla menee ihan mahtavasti! Pari päivää sitten kotiuduttiin Texasista, yleisurheilu alkoi ja viimeinen (!) perheen vaihto lähestyy kovaa vauhtia. En voi uskoa että olen jo viimeisten kuukausien puolella. Tammikuun alussa kaipasin vähän joitain asioita Suomesta, mutta mitään varsinaista koti-ikävää mulle ei ole vieläkään tullut, enkä usko että on tullakseenkaan. Nyt voin oikeastaan sanoa, että olen päässyt siihen pisteeseen että kotiinpaluu neljän kuukauden päästä tuntuu tosi epätodelliselta ja ei enää niin houkuttelevalta. Totta kai on ihanaa nähdä kaikki ihmiset neljän kuukauden päästä, mutta kun ajattelen miten paljon tykkään olla täällä, voisin vaikka jäädä pidemmäksikin aikaa jos mulle sellainen vaihtoehto annettaisiin. Onneksi mulla kuitenkin on vielä neljä kuukautta joiden aikana ehtii tapahtua vaikka ja mitä. Meillä on suunnitelmissa muun muassa koulun reissu Washington DC:hin, prom tanssit, valmistujaiset ja joitakin reissuja.
Nyt kuitenkin asiaan, eli mitä nämä seitsemän kuukautta on mulle antanut:
1. Ensimmäisenä on pakko mainita uusi
koti! Olen saanut uuden kodin toiselta puolelta maapalloa ja ajatus siitä on ihan mahtava. Tässä kodin kanssa samassa on pakko myös mainita
host-perheet, joista kahden kanssa olen jo päässyt asumaan muutaman kuukauden ja viimeiseen perheeseen muutto on ihan muutamien päivien päässä. Mulla kävi ihan mahtava tuuri perheiden kanssa, sillä parempi host-perheitä ei olisi voinut toivoa!
2. Toinen asia, mitä olen täällä saavuttanut on kaikki
ystävät mitä täällä olen saanut. Mulla on tosi hyviä ystäviä ja en olisi ikinä uskonut, että näinkin lyhyessä ajassa voi saada niin hyviä ystäviä joiden kanssa tulen varmasti olemaan tekemisissä vielä pitkään täältä lähtemisen jälkeenkin. Mulla on muutamia tosi hyviä ystäviä täällä ja paljon kavereita, joiden kanssa vietän aikaa koulussa, peleissä ja harrastuksissa. Erityismaininnan tässä ansaitsee mun host-siskot, joiden kanssa musta on tullut tosi läheisiä. Pakko vielä erikseen mainita myös kaikki muut meidän piirin vaihtarit joihin olen tutustunut. Ihanaa porukkaa joilta saa hyvää vertaistukea!
3. Kolmanneksi mun on pakko mainita
kielitaito! Mun Englanti on kehittynyt ihan älyttömästi ja se tulee jo ihan yhtä luontevasti (ellei jopa luontevammin) kuin suomen kieli. Ymmärrän jo ihan kaiken mitä mulle sanotaan, ymmärrän murteet, vitsit, TV-ohjelmat, koulukirjojen tekstit, laulujen sanat ja vertauskuvat. Pystyn ilmaisemaan itseäni juuri sillä tapaa kun haluan, eikä tarvitse miettiä mitä sanon. Tottakai mun lausuminen on joidenkin sanojen kohdalla vähän erilainen ja saatan joutua sanomaan sanan kaksi kertaa, mutta se ei tuota ongelmaa. On tosi kiva tietää, että jos haluan joskus tehdä jotakin missä tarvitsen kielitaitoa, englannin kieli ei tule olemaan ongelma.
4. Neljäntenä on pakko mainita se miten mä olen
muuttunut. Olen nykyään paljon rohkeampi ja vaikkapa puheen pitäminen isommalle yleisölle ei jännitä yhtään. Olen huomannut, että on paljon helpompi sanoa mun oma mielipide asioista ja keskustella siitä vieraampienkin ihmisten kanssa. Tästä pääseekin sopivasti siihen paljon puhuttuun "small talkkiin" mikä multa tulee jo ihan luonnollisesti ja ei tunnu yhtään oudolta mennä juttelemaan vieraalle ihmiselle. Tottakai musta on ihan väkisinkin tullut myös itsenäisempi kun hoidan melkein kaikki omat asiani täällä. Mun mielestä kaikki nää asiat mitä olen huomannut muuttuneen on tosi positiivisia! (paitsi Suomessa ehkä toi vieraammille puhuminen voi olla vähän epämukavaa sille vieraalle :D)
5. Viidentenä ja viimeisenä mun on pakko sanoa, että olen ymmärtänyt
merkityksen vaihto-oppilaiden keskuudessa melko tunnetulle lauseelle "Sometimes you must go far to see close", mikä on siis suomennettuna "Joskus sinun pitää mennä kauas nähdäksesi lähelle". Mun mielestä tämä tarkoittaa sitä, että välillä pitää viettää aikaa kaukana kotoa niin oppii arvostamaan asioita mitkä oli ihan arkipäivää kotona. Mä olen oppinut arvostamaan tosi monia asioita Suomesta, ja olen varma etten tässä ihan kaikkia muista, mutta muutamia esimerkkejä voin laittaa. Suomalainen terveellinen ruoka ja kouluruoka on yksi iso asia. Toinen on koulutus- ja terveydenhoito järjestelmän toimivuus ja hyvä laatu. Olen myös oppinut arvostamaan suomalaisten ihmisten aitoutta ja rehellisyyttä ja monia muita asioita mitä täällä Amerikassa voitaisiin tehdä paremmin.
Tässä oli nyt siis viisi asiaa mitä mä olen "saavuttanut" täällä ollessa tähän mennessä ja onhan näitä vielä vaikka kuinka, mutta nämä on varmaankin ne isoimmat. Näitä lukiessa varmaan jo pystyi päättelemään, että vastaus kysymykseen "kannattiko lähteä?", on ehdottomasti kyllä! En todellakaan sano, että vaihto ihan kaikille sopii, mutta jos on kiinnostusta ja valmis asettamaan itsensä välillä vähän mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilla uusia asioita, kannattaa ehdottomasti lähteä!
Tänään mulla ei ole tämän enempää kerrottavaa, mutta kertokaa olisiko tällaiset teksti painotteiset postaukset jatkossakin kivoja lukea.
